Elämällämme on tarkoitus ja joka hetkessä kauneutta

Minä en osaa tervehtiä tähän aikaan. Nyt kai voisi aloittaa sanomalla "yötä" mutta pitäisikö silloin lopettaa sanomalla "aamua" vai mitä? En taida sanoa kumpaakaan. Sen minä vain sanon, että taidan taas rakastaa elämää.
Vaikka kyllä minä aina elämää rakastan. Nämä hetket vain ovat onnea. Kello on paljon, ympärillä rakkaita, ulkona hiljaisuus. Jossain joku, joka rakastaa ja jota rakastaa. Tulevaisuus edessä; tulevaisuus, jossa näkyy joku. Aika, jolloin voi vieläkin sanoa että "me" ja painautua lämpimään syliin.

Joka hetkessä kauneutta.

Onnea on Samuli Putron Tuhkaa Korulippaassa. Se on sitä kauneinta ja onneinta.

Aamulla näen muuttolintuja
Muodostelmassa taivaalla
Liikutuin ja niitä tervehdin
Nähdään keväällä tai myöhemmin

Seisoin siinä hetken katveessa
Miettien ihmiselon haurautta
Enkä voinut kyseenalaistaa
Jonkinsorttista jumalaa

Elämällämme on tarkoitus
Ja joka hetkessä kauneutta
Emme ole automaatteja
virhelyöntejä ruudulla

Elämällämme on tarkoitus
Jokaisen tarina on arvokas
Emme ole tyhjänpantteja
Tuhkaa korulippaassa

Syntymääni tänään juhlistan
Lahjaksi sain digikameran
Otin kaksi kuvaa naisesta
Toinen näytti onnistuneelta

Päätin että kosin illalla
Kuvan naista polvet matolla
Lausemuodon tarkkaan harkitsin
Suljin silmät ja hymyilin
Ihmisten ilmeet ja
Vanhoissa lauluissa
Kukkivat niityt ja
Talvella nietokset
Puolison kampauksen huomaan tai sitten en
Keltainen syyskuu ja liinassa tahroja

Samuli Putro - Tuhkaa Korulippaassa