23. tammikuuta 2011

Vaikka hetki on hauras ja kaipaava, se on elettävä huolella

Olen vieläkin sukuloimassa. Vaikka tänään kyllä kävin kotona, mummolla ja muutenkin kyläilemässä.

Huomenna menen kaupunkiin 11:15, on tapaaminen koulupsykologin kanssa. Olen miettinyt, että kerronko tästä täällä, mutta ehkä minä sitten kerron. Jossain vaiheessa se olisi pakko kertoa.
Olen käynyt erityisopettajan sekä opon luona. Olemme miettineet, että minä jäisin jakson pituiselle tauolle koulusta kaiken stressin ja ahdistuksen vuoksi. Tarvitsen aikaa miettiäkseni jatkoa, parantuakseni fyysisesti ja vain hengähtääkseni. Tuntuu, että tukehdun. Jopa fyysisesti. Kaikki ahdistus saa minut painumaan kokoon. Sosiaalisuuteni, iloisuuteni ja menemiseni on vähentynyt. Melkein kadonnut. En tee enää mitään, innostun harvoin enkä vain jaksa. En fyysisesti enkä henkisesti. Olen niin kamalan väsynyt. Aivan uskomattoman väsynyt.
Huomenna koulupsykologi arvoi tarvitsenko tätä taukoa psyykkisen jaksamiseni vuoksi. Opinto-ohjaaja sanoi, että erittäin todennäköistä on että tarvitsen. En saa aikaan koulussa mitään. Olen ollut sairas koko syksyn, melkein koko 2. vuoden, juurikin stressin ja ahdistuksen takia. Stressi saa vastustuskykyni alemmas mikä johtaa sairasteluun. Minulla loppui juuri toinen antibioottikuuri otsaontelon, poskiontelon ja nenäontelon tulehduksia varten.
Saa nähdä, joudunko kohta uusiksi lääkäriin.
Noh, huomenna tai huomisen jälkeen joskus selviää, että jäänkö tauolle. Minä pidän teidät tiedossa, koska jos jään tauolle, täytyy minun kuulemma vaihtaa maisemaa. Vaihdan maisemaani ainakin Raumalle, luultavasti käyn myös muualla.
Mikään ei ole siis 100% varmaa, mutta halusin kuitenkin kertoa teille tästä.

Me olemme tänään piirtäneet kaavoja ja aloitamme jo ompelemaan Wanhojen mekkoani! Siitä tulee punainen, ja siihen tulee mustaa pitsiä. Toivottavasti kaunis. :---) Kävin myös eräs päivä kampaamossa sopimassa kampauksestani. Siitä tulee sellainen kiharainen sivukampaus. Kaulakoru on varmaan sellainen jossa mustia kiviä!
Odotan kovin innolla.

Kuuntelen taas Samuli Putroa.

Hoidetaan kämppä Berliinistä
ne on halpoja siellä -
tajuttoman kauniita

Ja mennään käymään vaikka
viikonloppuna
ja kunhan on lomaa
Kaupunki on suuri
intomme somaa

Berliinin jälkeen Helsinki tuntuu
tuppukylältä

7 kommenttia:

  1. Voi ei. Ikävä kuulla, että voit huonosti. :( Paljon voimia! Kyllä kaikki varmasti kääntyy vielä parhain päin. :)

    T:Sari

    VastaaPoista
  2. Kiitos kovasti. Eiköhän, niin minä uskon. Kaikelle on tarkoituksensa ja asiat tuppaavat järjestymään!

    P.S. Kukakohan Sari?

    VastaaPoista
  3. hurjasti voimia täältäkin! luulen, että pieni tauko tosiaan voi auttaa. varsinkin jos pääset käymään etelässä, niin ikävöintikin helpottaa :)

    VastaaPoista
  4. Sari = Blogiisi (ja formspringiisikin) taannoin eksynyt muukalainen, joka ei ole kovista yrityksistä ja aikomuksista huolimatta vielä onnistunut pistämään pystyyn omaa blogia ja joutuu siksi olemaan tylsästi "anonyymi". :)

    Siinä määritelmä lyhykäisyydessään. :D

    T:Sari

    VastaaPoista
  5. Tiina: Kiitos. Niin, niin voisi. Katsotaan, mitä tästä tulee! Kiitos voimista!

    Sari: Siis ihan muukalainen, ei tunneta "oikeassa" elämässä? Mutta hienoa, että täällä on seuraajia... :)

    VastaaPoista
  6. Joo, ihan ihka oikea muukalainen. :D Sattumalta törmäsin blogiisi, tykästyin ja jäin sitten seurailemaan. :)

    -Sari

    VastaaPoista
  7. Oi, miten mahtavaa! Suorastaan ihmeellistä. :---D ...mutta ihanaa, olet erittäin tervetullut! Halaukset.

    VastaaPoista