Tämä on syksy

Hiljaiset aamut, ystävä, kahvikupponen.

Tänään heräsin taas ihanan, rakkaan ystäväni Roskun luota. Samuli Putro herätti minut laulamalla vattupensaista. Nyt olen koulussa ja toivon ettei olisi tarvinnut nousta vuoteen pohjalta. Onko parempaa? Zen Café & Samuli soolona herättämässä...

Sen jälkeen ryntäsimme rakkaani kanssa ostamaan kahvia Coffee Housesta - 90 sentin aamukahvit. Omnom, chai latte on vain ehkä liian hyvää.
Nyt koulussa, tunti alkaa jälleen 10 minuutin päästä, huohs. Onneksi vain englantia.

Jännitän vähän tämänpäiväistä työhaastattelua! Hain soitteluhommia (puhelinmyyntiä) mutta olen kuullut paikan olevan tosi kiva ja työn olevan mukavaa... toivomme, että tänään tärppäisi. Täytyy vain olla reipas!

Tässä teille kappale, jonka Samulin itsensä mukaan ainakin ääliöt ja vittumaiset oululaiset (♥) ymmärtävät:

PS. Huomaan laittavani melkein samat tunnisteet jokaikiseen tekstiini, heh.
PPS. Lampaita ei enää lasketa - se laskuri jotenkin kusaisi, nyyh.