6. marraskuuta 2011

And the bells of New York city tell me not to go

Minun täytyy tunnustaa etten ole kirjoittanut koska

a) minua ärsyttää Blogspot ja sen toimivuus ihan suunnattomasti (tai sitten vain omat taitoni).
b) koska olen laiska.

Minä en halua tehdä kovin montaa postausta putkeen ilman kuvia, mutta Blogger ei jostain syystä enää laita lisäämiäni kuvia keskelle vaan aina oikeaan reunaan. Se inhottaa, ärsyttää ja vituttaa minua niin paljon etten ole edes halunnut postauksia kirjoittaa. Olen ollut myös kovin laiska sekä kiireinen, enkä ole ehtinyt oikeasti pysähtyä kirjottamaan. Kuvia kyllä olen ottanut, mutta tuntuu tyhmältä laittaa tänne kuvia kovin monta viikkoa kuvan oton jälkeen!

Tällä ajalla jona en ole kirjoittanut, olen tehnyt kaikenlaista. Miettinyt hirveästi. Ahdistellut, iloinnut, lomaillut, kouluillut, töillyt, syönyt liikaa, juonut glögiä, odottanut joulua, saanut rakkaan tyttöystävän kylään, pussaillut paljon, ajatellut tulevaisuutta, kaveroinut sekä sukuloinut.
Tänään, ihan vähän aikaa sitten tulin Rovaniemeltä serkun perheen luota. Menimme sinne toisen serkkuni kanssa eilen aamulla junalla ja tänään jo tulimme pois. Oli tosi mukavaa ja rentouttavaa.

Kurkkasin ystäväni Juulin blogiin ja sieltä löytyi minulle haaste!

1. Open the fourth folder where you store your pics.
2. Open the fourth pic and publish it in your blog.
3. Explain the pic.
4. Challenge four other blogs to do the same.

Koska minä en toistaiseksi halua julkaista väärin meneviä kuvia (oikeasti, en voi sietää sitä), kerron neljännestä kuvasta.
Siinä on kuva teepussin siitä pääjutusta, missä on teen nimi ja sitten teekupista vähän huuruinen kuva. Kuvan tee on Nordqvistin teetä (tällä kertaa Tiikerin Päiväunta) jota minä rakastan aivan hirmuisesti. Join sitä paljon yläasteella. Kuuntelin Jippua ja join teetä.
Voi, niitä aikoja. Aika kultaa muistot - välillä osaan nähdä ne ajat jopa valoisana.

/edit: Ketään en haasta, kun ei oikein ole haastettavia - sellaisia jotka eivät olisi jo tehneet, möh.

Kauneimpia unia teille kaikille - who ever still reads my blog. Tuskin kovin moni, tällaisten taukojen jälkeen...

Isoin halaus!

P.S.