Ethän lähde pois?

Edellinen postaus maanantaina 6. päivä... Naurattaa jopa ehkä vähän. Ainakin hymyilyttää. On jotenkin hassua! Ennen kirjoitin joka päivä ja joskus jopa monta kertaa päivässä! Nyt viimeaikaisista postauksista on jäänyt itse ottamat valokuvat ja pitkät tekstit pois. What is this? Minä lupaan petrata. (Ei, en siksi että luulen että tätä lukisi miljoona ihmistä vaan siksi, että minä haluan.)

Hei kaikki, siis!

Viikossa on tapahtunut kovin paljon. Olen stressannut, ahdistellut, stressannut, ahdistellut ja stressannut vähän lisää.

[Tähän väliin: en kestä. Tämän biisin aiheuttama tunneryöppyä. Mikä upea levy, mikä upea Jippu, mikä upea Samuli, mitkä upeat kappaleet. Mielettömät tulkitsijat. Uskomatonta.]

Olen siis aloittanut uudessa työssä. Tai no, aloitan alkavan viikon keskiviikkona, tämä viikko on ollut ti-pe ajalta koulutusta. Olin perjantaina pois sairastelun takia. Torstaina soitimme ensimmäiset puhelut. Minusta tuntui, kuin olisin tippunut vain jostain. Se oli kamalaa, kun ei osannut. Enkä tiedä opinkokaan. Pelottaa kamalasti. Stressaan hirveästi. Haluaisin oppia aivan kamalasti, en halua saada potkuja tai luovuttaa! Työporukka vaikuttaa aivan mielettömältä, tilat ihanilta - kaikki on loistavaa. (Paitsi se, etten osaa...)

Työn lisäksi stressaa koulu, etenkin se, että miten käy ruotsin kanssa. Siis jos joku ei ole lukenut, minun on pakko kirjoittaa ruotsi. Kolme kurssia takana - kaikista neloset. Nyt alkoi sitten 4. kurssi. (Wish me luck...)

Niin kuin suurin osa minua tuntevista (ja ei-niin-tuntevista) tietää, rakastan joulua. Olen joulufriikki. Sekopää. Rakastan joulussa kaikkea. Tunnelmaa, sitä uniikkia tunnelmaa jota ei muulloin ole. Rakkaiden läsnäoloa, jouluruokaa, joulumusiikkia. Lunta, talvea yleensäkin. Vaikka eihän se kylmyys nyt niin mahtavaa ole... Joskus pieni pakkanen tosi tuntuu ihanalta. Kun on pukenut lämmintä päälle!

...miten tämä nyt meni tähän, kun minun piti kertoa vain asiasta joka liittyy jouluun...?

NOH. Tänä vuonna joulunodotusfiilis joka joka vuosi on minulla niin korkealla melkeimpä heinäkuusta asti, on ollut melkein kadoksissa. Ei tietenkään täysin, mutta stressi on vienyt ihanan fiiliksen usein pois. Kadoksiin. Se on hyvin, hyvin epämiellyttävää.
Tänä viikonloppuna lähdin sairastamaan tätini luo "maalle" tuohon alle 20 km päähän. Siellä samassa pihassa asuu tätini, hänen miehensä, minun aikuinen serkkuni/kummitätini ja hänen kaksi poikaansa. Vietin aivan ihanan viikonlopun. Halusin rentoutua ja se kyllä onnistuikin. Minä vain nautin hiljaisuudesta. Leivoimme myös ja söimme jauhelihakeittoa. Ihanaa ruisleipää voin kanssa! Ja katsoimme taitoluistelua. Suunnittelimme Wanhojen Tannseihin mekkoani. Kaikkea ihanaa. Nyt on ihan levollinen olo. Huominen ja ylihuominen vielä aikaa valmistautua keskiviikon töihin.

[Olen rakastunut tähän kappaleeseen. Mikään kappale ei ole koskettanut näin, pitkään aikaan.]

Nyt näin joulun ollessa lähellä (alle kaksi viikkoa, en voi ymmärtää) meidänkin kotiimme on tullut joulu. Kuusi piti pistää tänä viikonloppuna, mutta nuilta se oli sitten jäänyt, möh. Tässä kuitenkin kuvaa kodistamme! :---)

I won't make a list and send itTo the North Pole for St. Nick
I won't even stay awake
To hear those magic reindeer click

Cause I just want you here tonight
Holding onto me so tight
What more can I do
Oh baby, all I want for Christmas is you
Mariah Carey - All I Want For Christmas Is You