Deceptively yours

Iltoja ihania teille!

Tulin jokin aika sitten elokuvista. Kävin katsomassa elokuvan Saman Katon Alla (orig. Life As We Know It) ihanan ystävän kanssa. Minä tykkäilin kovasti! Josh Duhamel oli ihana, eikä Katherine Heiglissäkään mitään valittamista koskaan ole...

Elokuvan idea oli ihana, ja minut tunnetaan romanttisten, herkkien komedioiden ystävänä joten it was my kind of movie!

Olen leikkinyt tässä pari päivää kamerallani ja päätin sitten ottaa päivän asu -kuviakin Tykkään kamalasti tänään käyttämästäni hameesta, sen käytön kanssa on vain vähän ongelmia, kun en omista hirveästi asusteita, jotka sen kanssa sopisivat. Mutta tässä kuvaa kuitenkin:

[Ikävä kaivertaa. Koko ajan. Kamalasti. Tottuuko tähän ikinä?]

Elokuvista kotiin tullessani minulla oli olo kuin Sinkkuelämän Carriellä. Korot jalassa minä kävelin lumisateessa, juoksin sillä lailla kivasti - kuin Carrie juoksee kun ylittää tien.

Mieleeni tuli se kohta elokuvasta, kun Carrie uutena vuotena pyyhältää ystävänsä Mirandan luokse. Lumisessa New Yorkissa. Minustakin olisi ihanaa olla lumisessa New Yorkissa.

Lunta satoi vähän ja minä pyörähtelin. Katulamppujen valo oli kaunista. Tuomo soi kuulokkeissa ja voi, miten hyvältä se kuulostikaan perjantaisen talvi-illan hämärässä. Tykkäsin kovasti.

Joskus on suotavaakin kuvitella olevansa Carrie, eikö?

(Sinkkuelämästä puheenollen, pidin tyttöystäväni luona melkeimpä maratonin kun hän omistaa shoeboxin ja ahhhh, sitä autuutta. Tahtoo myös. ;____;)

Iltaisin minun tekee usein mieli lämpimiä voileipiä. Ehkäpä vaivaudun tekemäänkin kohta sellaisia.

Kuuntelen Stellaa. Löysin uuden kauniin kappeleen. Sen nimi on Kuuntelija.