Anteeksi, kun en ole kirjoittanut hetkeen. Murun luona halusin keskittyä vain häneen, ja kotona netti ei pelittänyt kun tulin.
Mutta tässä minä nyt olen, mikä on todella hienoa! Olen kaivannut kirjoittamista.
Huomenna alkaa koulu. Sitä ennen halusin vielä hetken unelmoida. Kuuntelin taas The Last Song nimisen elokuvan soundtrackia, ja jumituin viimeiseen kappaleeseen. Se on soinut varmaan jo kohta tunnin repeatilla. Sen nimi on Steve's Theme ja se on kauneimpia kappaleita, joita olen koskaan kuullut. Aaron Zigman on nero.
Minulla oli aivan mielettömän ihanan mahtavaa kullan luona, ja kuvasinkin vähän.
Olin junassa.
Sitten kullan kainalossa.
Kuuntelimme myös musiikkia ja haaveilimme tulevaisuudesta. Matkustelusta. New York Citystä. Meistä.
Myös leivoimme yöllä. Sämpylöitä, joista tuli hirvittävän hyviä.
Kaikki te rakkaat siellä - kauniita unia. Kuunnelkaa tämä upea, mieletön kappale, jonka linkitän tähän uudestaan.
Nukkukaa hyvin ja nähkää maailman ihanimpia unia! And, wish me luck for tomorrow. I'm a bit scared.
Kisses and hugs,
Roosa
P.S. Tässä myös musaa teille; Henry Wolfen albumi Linda Vista - check it out! Ei ole omena kauas puusta (Merylistä...) pudonnut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti