Sydän on särkynyt. Tuntuu, kuin seisoisi kielekkeen reunalla, koko ajan vaarana pudota.

Pala kurkussa, vedet silmissä - pudotat bussipysäkille kyyneleen, äidinkielen tunnille toisen.
Ymmärrät toista, ymmärrät kyllä, mutta silti se sattuu. Se sattuu niin paljon. Sielussa huutaa iso, paha otus joka pyörii ja riehuu. Tuntuu, kuin ei saisi henkeä.

En minä näin halua tuntea, en halua tuntea tätä raastavaa ikävää ja päätä sekoittavaa oloa. Haluan vain, että kaikki on hyvin. Turtua ja tottua tähän kaikkeen.
Asiat järjestyvät, varmasti ne järjestyvät.

Järjestyvätkö?