3. marraskuuta 2010

We are all just heroes and friends

Päivä on ollut tänään hyvin kökkö, mutta parantunut tässä loppua kohden.

Tiedättekö te sen ikävän tunteen, joka iskee sisimpään kuin terävin veitsi? Itkettää niin paljon, ettei enää jaksa itkeä? Repii ja riuhtoo aivan säpäleiksi? Kyllä, juuri se, joka toistaa päässä lausetta "Minun pitäisi olla hänen kanssaan, ei täällä yksin." ja joka puskee kyyneleet silmiin kuin väkisin.
Tänään se oli taas tuota. Nyt onneksi jo parempi olo. Tulevaisuuden suunnittelu auttaa ikävään - suosittelen!


I think of how you know me,
no doubts no thinking twice
When your smile can be so soothing,
a familiar paradise
When there's no one else that makes me whole
I have never needing more
I get this feeling I've loved you before

Melissa Etheridge - I've Loved You Before

Tänään protestoimme koulun kanssa! Oulussa meinataan ehkä lopettaa erityisluokat, me yritimme ainakin! Aivan käsittämätöntä, että tuollaista edes harkitaan. Uskomatonta paskaa.

Näin by the way, olen unohtanut laittaa yhtään kuvaa kesäisestä Lontoon reissun konsertista! Olin siis katsomassa ihanaista Melissa Etherdigeä. Tässä muutama rakkauskuva!





Tuossa nainen, joka oikeasti on jotain uskomattomuutta! Suosittelen kaikille tutustumaan Melissan tuotantoon. :---) Spotifysta löytyy paljonkin!

Voi olla, että postailen vielä illemmalle jotain - saa nähdä.

Hei vain seuraavaan kertaan asti!

Now playing: Melissa Etheridge - An Unusual Kiss

2 kommenttia: