Taas.
Kuuntelen Emma Salokoski Ensemblen kappaletta Veden Alla.
Taas.
Voi kun pääsisi rakkaan syliin - juuri nyt, nyt, nyt
Miksi, oi miksi vuodet eivät voisi liikkua nopeampaa? Tahdon meidät ja Helsingin, New Yorkin, Pariisin - kaikki ihanat paikat, meille oman elämän.
Miksi tämä toistuu joka ilta? Nämä ajatukset ja kirjoitukset. Anteeksi, jos tämä kaikki jo kyllästyttää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti