30. tammikuuta 2011

See you when the sun goes down

Kamalan haikea olo.
Taas.

Kuuntelen Emma Salokoski Ensemblen kappaletta Veden Alla.
Taas.

Voi kun pääsisi rakkaan syliin - juuri nyt, nyt, nyt

Miksi, oi miksi vuodet eivät voisi liikkua nopeampaa? Tahdon meidät ja Helsingin, New Yorkin, Pariisin - kaikki ihanat paikat, meille oman elämän.

Miksi tämä toistuu joka ilta? Nämä ajatukset ja kirjoitukset. Anteeksi, jos tämä kaikki jo kyllästyttää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti