Just own the night like the 4th of July

Kevät on tullut, mikä tarkoittaa sitä että kohta on kesä. Pelastukseni tästä kamalasta kaamoksesta.
Tämä talvi on ollut omituinen. Yleensä rakastan talvea ja pimeääkin, mutta tämä talvi on ollut ahdistava juuri sen pimeyden takia. Toki siihen liittyy kaikki muu ahdistus koulun sun muun suhteen, mutta tänä vuonna talvi ei ollut minun juttuni.

Minulla on aivan uskomattoman hirveä matkakuume enkä tiedä mitä tehdä sen kanssa. Erittäin 100% rahattomana on hankala tehdä yhtään mitään, mutta on vain kamalan paha olla! Tahdon täältä pois. Luen Facebookista miten ystävät ja tutut matkustavat Vegasiin katsomaan Célinen uuden shown premieriä ja muuta, ja minä jään tänne. Ahdistus.

Eilinen aurinko ja jäällä käyminen koirien kanssa tosin toi mukavan piristyksen päivään. Eilen oli siis aurinkopäivä, ja minä kamera kädessä vähän hassuttelin. Kuvasin myös näitä suloisia otuksia - pientä 12 viikkoista Hermannia, 6-vuotiasta Nappea ja 1,5-vuotiasta Nepparia, kissaa.

Hermanni

Neppari

Nappe

Minulla on paluu kouluun ensi kuun 10. päivä, sitä ennen on ristäiset Rovaniemellä - minusta tosiaan tulee kummitäti. Olen hirvittävän onnellinen ja innoissani! Serkkuni vauva, pieni Tyyne saa toisen nimen ja minusta tulee kummi, hih. Sain myös kunnian laulaa paikanpäällä jotain, jos haluan. Ajattelin valita Johanna Kurkelan kappaleen Ainutlaatuinen. Se on kamalan kaunis ja erittäin tilanteeseen sopiva.

Minä hyppelen aivan asiasta toiseen, mutta nyt kun on jotain kirjoitettavaa niin kannattaahan se antaa näppäimistön paukkua!
Kävelin kaupungilla eräs päivä ja kuuntelin Melissa Etheridgeä, upeaa ja ihanaa naista ja hänen mieletöntä kappalettaan Indiana. Siitä tuli minulle yksi tärkeimmistä ja henkilökohtaisimmista kappaleista viime kesän Lontoon keikan jälkeen (josta löydätte kuvia tuolta kauempaa blogistani) ja sitemmin sitä onkin tullut kuunneltua paljon.
Kuulin kappaleen siis ensimmäistä kertaa Lontoossa, keikalla ja voi kuinka minua alkoi itkettää. Sanat olivat kuin suoraa minun elämästäni. Elämäni alkoi pyöriä silmissäni filminauhan tavoin ja kyyneleet vain valuivat pitkin poskia. Se oli haikea mutta hieno hetki. Tällaisia artisteja tarvittaisiin lisää. Tulkitsijoita.

You're only dying here
and they don't understand

Yeah, it's a tough road
but you start slow
And before you know it
you're not alone

Looking for a place called home
anywhere

Melissa Etheridge - Indiana

Mitä ihaninta aurinkopäivää Teille, aivan kaikille!

P.S. Minä tuunasin toisen lapaseni jokin aika sitten, hih. :----)

Pus.