Hän nauroi. Minä katsoin häntä.
Voi, kuinka rakastinkaan hänen nauruaan. Kun hän hymyili, hänen silmäkulmiinsa ilmestyivät naururypyt. Hän oli niin kaunis.
Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja minä ajattelin, ettei mikään voisi enää olla paremmin.
Vanhat, puiset talot huokuivat elämää. Historiaa ja nykypäivää. Minua, sinua, heitä ja teitä. Meitä kaikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti